Vanhan surun purku

Nyt puskee pintaan lapsuuden ja nuoruuden murheita liittyen ihmissuhteisiin, yksinäisyyteen ja sulkeutumiseen. Olen siitä kiitollinen, sillä saan tilaisuuden käsitellä niitä ja päästää irti. Päätin saman tien kirjoittaa ajatuksiani ylös tänne, sillä monesti olen itse saanut helpotusta muiden teksteistä.

Abstrakti maalaus on ollut viime aikoina vapauttavaa ja terapeuttista!

Olin jo lapsena liikaa yksin vaikeuksien kanssa. Tuntui pelottavalta tuoda tunteita esille. Jos minua hävetti, en kertonut siitä kellekään. Jos minua suretti, en monesti kertonut vaan nielin sen. Jos tein virheitä, en tohtinut myöntää.

Ala-asteen ensimmäisen luokan päätteeksi lapsuudenystäväni muutti kaupunkiin. Toisen luokan päätteeksi toinen kaveri muutti pois. Jäljelle jäänyt kaverini jätti minut kolmannella luokalla pomottelevan käytökseni takia, enkä kertonut siitä tuolloin kellekään. Olin vain katkera ja janosin huomiota muilta koulussa. Joko en saanut sitä, tai en ottanut vastaan. Tapahtuma jätti sisälleni elämään ison taakan ja häpeän.

Tapahtuneessa itsessään ei ole mitään vikaa. Nyt aikuisiällä osaan arvostaa sitä, että tuolloinen kaverini uskalsi sanoa vastaan ja päästää irti hänelle haitallisesta kaverisuhteesta.

Vuosikymmen myöhemmin psykiatrilla sain kuulla, että lasten kaveriporukoissa on ihan yleistä se, että joku johtaa muita. En meinannut millään uskoa tuota, vaan vakuuttelin itselleni olleeni paha ja että ansaitsin rangaistuksen. Nyt käsitän, että lapsena minun olisi kuulunut saada tukea aikuisilta tunteideni käsittelyyn. Jos olisin kertonut esimerkiksi vanhemmilleni, olisi se luultavasti tuonut valtaisaa helpotusta ja ehkäissyt vastaavia tilanteita.

Muistelen jo päiväkodissa käyttäytyneeni huonosti kavereitani kohtaan. Kun sitten kaverit päättivät jättää minut ulkopuolelle, surin ja sain kenties hoitajalta välinpitämättömän reaktion. Kenties, sillä muistikuvani eivät noilta ajoilta ole kovin selkeät. Joka tapauksessa tunne yksin jätetyksi tulemisesta on todellinen. Taisin riidellä kavereideni kanssa usein vielä ala-asteellakin, mutta riidat unohdettiin pian. En ole varma, mistä käytökseni sai alkunsa.

Ollessani 16-vuotias loukkasin silloista kaveriani, ja siitä jäi myös jonkin asteinen trauma. Kaverin äiti piti minua pahana. Häpeä oli valtaisa, suorastaan sietämätön. Palasin kotiin ja esitin, ettei mitään olisi tapahtunut. Itkin huoneessani.

Huomaan kaverisuhteissa (ja menneissä parisuhteissakin) minulla pitkään toistuneen sama, tuhoisa kaava – en ilmaise todellisia tunteitani, vaan patoutan pettymystä, suuttumusta ja surua ja se alkaa näkyä enenemässä määrin passiivisagressiivisuutena ja/tai välttelynä. Vältelleeni aikani, erään kaverisuhteen katkaisin kokonaan viestin välityksellä, kun voimani olivat ihan piipussa. Koin onnistumista, kun viimein toin esille sen, mikä oli mennyt vikaan ja kaverikin ymmärsi. Kaikkea hyvää hänelle. Kun tapaan uusia ihmisiä, pelkään jo valmiiksi aiheuttavani pettymyksen. Tämä on kuin itseään toteuttava ennustus.

Vietin yhteensä neljä tai viisi vuotta peruskoulussa ja lukiossa ilman kavereita, puhumatta säännöllisesti kellekään. Ala-asteella kulutin lukemattomia välitunteja oven vieressä tai puun alla seisoskellen. Katsoin kelloa ja odotin, milloin se soisi. Keväisin tykkäsin potkia jäätä murskaksi. Joskus joku poika tuli pilkkaamaan, kun seisoin. Ei liene mikään ihme, että minusta tuli sulkeutunut aikuinen. Kun minulla oli kavereita, en juurikaan puhunut todellisista tunteistani.

Silloin tällöin mielessäni on käynyt, että voisin purkaa näitä asioita jonnekin. Välittömästi mieli on kuitenkin pistänyt hanttiin varoittamalla, ettei tällaisista sovi itkeä netissä. Mitä muut ajattelisivat?

Mutta rakas muru, tiedätkö? Minä riitän. En ole paha, enkä ole virheeni. Onko edes virheitä, vaan vain oppimista? Opeista kiitos kaunis. Minulla on ja on aina ollut oikeus ilmaista tunteitani sekä tulla kuulluksi ja nähdyksi aidosti.

Lukkojen tunnustelua

Sain heinäkuun ajaksi mahdollisuuden kuunnella Storytelistä äänikirjoja veloituksetta. Tartuin tuumasta toimeen ja samalla otin viimein käyttöön viime jouluna lahjaksi saamani langattomat kuulokkeet.
En ollut aikaisemmin kuunnellut äänikirjoja, ja olin aika haltioissani lähtiessäni pitkälle kävelylenkille, kun samalla pystyin vaivatta nauttimaan kirjasta!

Ensimmäisenä kuunteluun lähti Kimmo Takasen Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta -kirja, joka on julkaistu alun perin vuonna 2011. Olen tehnyt tunnelukkotestin netissä pari kertaa, mutten ollut syventynyt niihin sen kummemmin. Testitulokseksi sain aikoinaan neljä erittäin vahvaa tunnelukkoa, yhden vahvan ja joitain keskivahvoja. Testi on suuntaa antava, eikä kerro koko totuutta. Kirjaa olin katsellut kiinnostuneena kaupoissa jo pitkään, joten ei ollut vaikea keksiä kuunneltavaa. Kirja on mainion selkeä, johdonmukainen ja opettavainen paketti, jonka kuuntelin noin viikossa! Aku Laitinen lukee kirjan kannesta kanteen ihanan rauhoittavalla ja neutraalilla äänellään.

Tunnelukot ovat lapsuudessa opittuja tapoja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä eri tilanteissa. Ne ovat pienten ihmisten keinoja selvitä olosuhteissa, joissa heidän tarpeensa eivät tyydyty. Lapsissa ja tunnelukoissa ei ole mitään vikaa. Vanhemmalla iällä tunnelukot kuitenkin tuottavat ongelmia, sillä silloin eletään aivan toisenlaisessa maailmassa, jossa lapsuuden selviytymiskeinot eivät olekaan enää yhtä palvelevia. Ydinuskomukset ja -ohjelmoinnit syntyvät lapsuudessa, paljolti alitajuisesti. Niitä ladataan vanhemmilta, sukulaisilta, hoitajilta ja muilta ihmisiltä, jotka ovat lapsuudessa läsnä. Ja nämä ympäröivät ihmiset ovat tarranneet omiinsa omilta läheisiltään lapsena. Kyseessä on ketjureaktio, joka on kuitenkin mahdollista katkaista. Tunnelukkoja esitellään 18 erilaista ja kirjassa selvitellään, millaisissa olosuhteissa mitkäkin tunnelukot saavat alkunsa. Siinä kerrotaan lukkojen kompensoinnista, eli käytöksestä jolla piilotellaan lukkoja. Myös moodeja, eli kullakin hetkellä vallitsevia mielentiloja käydään läpi. Lukkojen avaamisen tueksi tarjotaan mielikuvaharjoituksia. Vielä syvemmin lukkojen avaamiseen paneudutaan kirjan jatko-osassa Murra tunnelukkosi: Työstä tunteet, toimi toisin, jota kuuntelen parhaillaan.

Tiedostin jo aiemmin, että testistä esille nousseet tunnelukot kuvastivat ajatuksiani ja tuntemuksiani osuvasti. Vahvoja lukkojani sekä tulosten että kirjan perusteella ovat ainakin emotionaalinen estyneisyys, alistuminen, vajavuus ja ulkopuolisuus. Niistä kuuleminen tekee hyvää, sillä se helpottaa niiden ymmärtämistä ja avaamista. Kirjan myötä tunnistin itsessäni myös joitain sellaisia lukkoja, joita en arvellut omaavani. Kirja siis sekä valaisi tarkemmin omia tunnelukkojani että auttoi ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Laajentunut myötätunto onkin todellinen aarre.

Esimerkiksi vajavuuden tunnelukko on ilmentynyt minulla syvänä häpeän tunteena, joka ulottuu aina olemukseeni saakka. Sellaisena häpeänä, joka on mitätöinyt arvoani ja muiden arvostusta itseäni kohtaan. On ollut hankala uskoa, että joku todella välittäisi tai sanoisi aidosti positiivista palautetta, ja sitä kautta olen myös herkistynyt kritiikille. Häpeää olen peitellyt välttelemällä katseita, piilottamalla virheitäni ja tarpeitani sekä pyrkimällä vaikuttamaan virheettömältä. Asettumalla toisten yläpuolelle olen saattanut tuntea oloni paremmaksi.

Emotionaalinen estyneisyys taas on sitä, etten ole kyennyt ilmaisemaan spontaanisti aitoja tunteitani, oli se sitten iloa, surua, suuttumusta tai mitä hyvänsä. Olen pyrkinyt olemaan hillitty ja välttämään tilanteita, joissa tunteita saattaisi nousta esille. Ikään kuin tunteellisuus olisi jotain häpeällistä, joka täytyy piilottaa. Minulla on diagnosoitu joitain vuosia sitten estynyt persoonallisuushäiriö tosin se ei tarkoita, että mihinkään tunnelukkoon liittyisi välttämättä mielenterveydellistä häiriötä. Viime aikoina olen onneksi huomannut, että lukkojen avautumisprosessi on lähtenyt hiljalleen käyntiin.

Kirjassa puhutaan paljon sisäisestä lapsesta ja tämän kanssa kommunikoinnista. Aikuisessa elää yhä se sama lapsi, joka hän oli pienenä. Kun lapsuudessa hankalien kokemuksien kautta tarpeet eivät tyydyttyneet, nämä ikävät tuntemukset jatkavat elämäänsä aikuisessa. Vaikkakin ison osan ajasta ne voivat olla piilossa, joskus ne putkahtavat esiin tietoisuuteen enemmän tai vähemmän voimakkaasti. On tärkeää olla aidosti läsnä ja lempeä tälle sisäiselle lapselle, ja puhutella tätä kuin olisi itse se vastuullinen ja lapsen tarpeet huomioon ottava vanhempi, jota lapsi tarvitsi.

Voin suositella kirjaan tutustumista kaikille, jotka ovat avoimia ja valmiita tekemään tuttavuutta tunnelukkoihin. Sisältö ei ole välttämättä aina helppoa ottaa vastaan, eikä tarvitsekaan olla. Jos tunnelukot lukiessa aktivoituvat, voi tietoisesti vain tarkkailla millaisia ajatuksia ja tuntemuksia herää, tuomitsematta ja analysoimatta. Kirja voi olla arvokas lukukokemus, josta on hyötyä loppuelämäksi.

Vegaaninen villiyrttipesto

Olen tänä kesänä hullaantunut tekemään tuoreista villiyrteistä pestoa, ja sitä on tullut syötyä päivittäin ainakin viikon ajan! Voikukan ja maitohorsman lehdet sopivat tähän mainiosti, ja olenpa myös ujuttanut joukkoon kuivattua nokkosta. Pesto on melko voimakkaan makuista. Nuoret, pienet lehdet ovat miedoimpia. Halutessaan suurista voikukanlehdistä voi poistaa kitkerämmät lehtiruodit.

Vegaaniseen pestoon saa juustoista makua ravintohiivahiutaleiden avulla. Aurinkokuivatut tomaatit tuovat ihanasti makua. Käytän Foodinin aurinkokuivattuja tomaatteja, joita ei ole säilötty liemeen tai öljyyn. Laitan ne hetkeksi veteen pehmenemään, ja käytän maukkaan liotusveden.

Vegaaninen villiyrttipesto

  • 3 reilua kourallista voikukan ja/tai maitohorsman lehtiä
  • 1 dl liotettuja auringonkukansiemeniä tai cashewpähkinöitä
  • 2-3 valkosipulin kynttä
  • 4-5 aurinkokuivattua tomaattia ja niiden lientä
  • 2 rkl ravintohiivahiutaleita
  • ekstra-neitsytoliiviöljyä
  • ripaus Himalajan ruususuolaa tai muuta hyvää suolaa
  • ripaus mustapippuria

Liota halutessasi auringonkukansiemeniä tai cashewpähkinöitä pari tuntia, jotta ne pehmenevät ja niiden ravinteet imeytyvät elimistöön paremmin. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele ne vedellä.
Silppua villiyrtit pienemmiksi paloiksi ja sekoita ainekset tasaiseksi blenderissä tai kokeile morttelissa, jos sinulla on sellainen. Lisää nestettä tai öljyä tarvittaessa niin, että saat mieleisesi koostumuksen. Purkita pesto ja säilytä jääkaapissa. Nauti esimerkiksi maissikakkujen päällä!

Mielipiirroksiani 2017-2019

Tämänhetkistä piirrostyyliäni voisi kuvailla melko minimalistiseksi – mikäli pystyn kuvaamaan kohteen vähäisellä määrällä viivoja, teen niin mielelläni ja nähdäkseni täten voimistan kohdetta itsessään ja jätän tilaa mielikuvitukselle.
Kuvissani on myös monesti mukana senhetkistä tunnetilaani ja tahattomia tai tarkoituksellisia henkisiä piirteitä, jotka ovat liittyneet tärkeäksi osaksi itseilmaisuani muun muassa meditaation ja joogan harjoittamisen kautta.
Alla on muutama henkilökohtainen suosikkini omista piirroksistani parin viimeisen vuoden ajalta.

Calm, 2017

Tämä piirros muutti suuntaani oman tyylini löytämisessä. Otin lehtiön illalla esiin päättäen, että piirtäisin edes jotain. En suunnitellut mitään etukäteen, vaan annoin kuvan synnyttää itsensä. Pidin ja pidän lopputuloksesta. Juuri nyt tämä viestii minulle positiivisesti luontoyhteyden ja oman sisäisen voiman löytämistä.

Cranes, 2017

Ihana lempeä ja minimalistinen design, josta pidän sen verran että tein tänä vuonna kaksi suurempiresoista versiota verkkokauppaani. Kurkien ääriviivat sulautuvat keskenään, ovat yhtä.

Look away, 2017

Tämän loin ollessani myymässä printtejä sarjakuvatapahtumassa. Kolmas hahmo oikealla liittyi seuraan myöhemmin. Kuka, tai mikä hän on?

Breeze, 2018

Öinen piirros, jonka samalla lennokkaasta ja rauhallisesta tunnelmasta sekä rouheudesta pidän kovasti.

SHARP, 2018

Tässä on sellaista vahvaa feminiinistä voimaa, joka on minulle sydämen asia!

Guard, 2018-2019

Luonnostelin kuvan paperille koulussa luennon aikana ja jatkoin Photoshopilla loppuun. Se muistuttaa vanhempaa piirrostani Look away. Pidän lempeydestä tässä. Kahden erillisen hahmon sijasta olen joskus ajatellut, että siinä voisi olla varttunut henkilö (minä?) ja tämän sisäinen lapsi.

Sun, 2018-2019

Olin juuri itkenyt puhelimessa tunnin tai yli, ja tämä kuva välähti mieleeni. Se oli lempein asia olemassa sillä hetkellä. Kuin se olisi saapunut lohduttamaan ja onnittelemaan minua päästäessäni irti tuskasta. Ihon virtaavat (energia?)viivat jäivät hyvin mieleen.

Beneath, 2019

Piirsin tämän lähes kokonaan työharjoittelun palaverin aikana. Photoshoppasin kuvan turkoosiksi, sillä näin sen turkoosina. Olen kiintynyt kuvan kukkamaisiin muotoihin. Kutsun niitä energiakukiksi ja ne ovat toistuneet luonnoksissani hieman. Kenties niitä tulee näkymään taiteessani useammin.

Heräsikö sinulla jotain pohdintoja tai merkityksiä mieleen piirroksistani? Mikä näistä on lempityösi? Luen mielelläni kommentteja!

Taiteiluani voi seurata Facebook-taidesivullani ja taide-Instagramissani. Myyn myös taideprinttejä ja muuta Society6-verkkokaupassani!

Kesäyön sateenkaari

Toissayönä koin sellaisen hetken, jolloin tunsin eläväni ja kaikki ylimääräinen ympäriltä katosi.

Näin ikkunasta huumaavan punertavan taivaan ja selkeän sateenkaaren. Jätin kesken sen mitä olin tekemässä ja lähdin vilkkaasti kameran kanssa etsimään paikkaa, jossa voisin parhaiten ikuistaa tuon näyn. Päädyin läheiselle mäelle ja olin haltioissani.


Alkoi sataa ja hyttysiä surisi joukoittain ympärilläni, mutten piitannut vaan nautin kauneudesta!


Toisella puolella taivas liekehti.


Siili lyllersi mäellä. Anteeksi siili, kun säikäytin. Olet ihana.


Palatessa huomio kiinnittyi kesäöisen auringon valaisemaan, sateen kastelemaan tiehen ja kaivonkanteen.


10 kertaa ympäristöystävällisyyttä

Inspiroidun arjen pienten vihreämpien valintojen teosta ja siitä tunteesta, että voin vaikuttaa osaltani ympäristön hyvinvointiin. Esittelen 10 vakiintunutta tapaani elää hiukan ekologisemmin.

1. Hiusten pesu ruisjauhoilla, ruokasoodalla ja omenasiiderietikalla

Hyvästi muoviset, kalliit shampoo- ja hoitoaineputelit! Kiinnostuin jokunen vuosi sitten no poosta, eli hiustenpesusta ilman shampoota ja hoitoainetta.

Nykyään pesen pitkät hiukseni noin yhdellä ruokalusikallisella luomuruisjauhoa, johon sekoitan hyppysellisen ruokasoodaa ja vettä sopivan koostumuksen saamiseksi. Hoitoaineena toimii noin yksi teelusikka omenasiiderietikkaa lasilliseen vettä sekoitettuna. Annan sekä ”shampoon” että ”hoitoaineen” vaikuttaa muutaman minuutin, ja huuhtelen.
Hiukseni tuntuvat yhtä puhtailta ja raikkailta kuin shampoopesun jälkeen, ja 2-3 pesua viikossa riittää.
Tämä on erittäin edullista ja etenkin riittoisaa. Lisäksi minulla on turvallisempi olo, kun en levitä päähäni ainetta, jonka ainesosaluettelo on vaikeaselkoinen ja pitkä kuin nälkävuosi.
Saatan kirjoittaa aiheesta joskus erillisen postauksen.

2. Hevimuovipussien uudelleenkäyttö

En ole moneen vuoteen ottanut ruokakaupassa uutta muovipussia hedelmille ja vihanneksille, vaan sen sijaan pakkaan muutamin vanhan käytetyn pussin mukaan ostoksille kauppaan kuin kauppaan. Punnitsen kasvikset ja liimaan uuden tarran vanhan päälle (poikkeuksena Lidl). Tästä ei ole tullut mitään sanomista kassoilla. Pussit kestävät uudelleenkäyttöä vuosia. Kun ne ovat lopulta aivan rikki ja reikäisiä, lajittelen ne muovinkeräykseen. Kestopussit ovat toki oivallisia ja mukava käyttää, tosin maksavat hieman ylimääräistä ja niitä tarvitsee usein enemmän kuin yhden. Kauppakassit minulla on luonnollisesti myös omasta takaa mukana.

3. Muovin (ja kaiken muunkin) kierrätys

Ilahduin, kun Suomessa aloitettiin muovinkeräys. Joudun toistaiseksi viemään muovini kauemmas kierrätykseen täällä Oulussa, mutta on se mielestäni sen arvoista. Muoviroskaa kasaantuu minulla huomattavasti enemmän kuin sekajätettä. Tämän johdosta vien sekajätteet nykyisin aika harvoin, ehkä kolmen kuukauden välein. Lajittelen huolella myös kaiken muun kierrätettävän. Zero waste -ajattelu jätteiden minimoinnissa kiinnostaa ja siihen pyrkiminen olisi seuraava askel.

4. Ruokahävikin minimoiminen

Viime vuosina arvostukseni ruokaa kohtaan on noussut kohisten. Siksi suunnittelen nykyään ruoanlaittoni siten, että hyödynnän kaiken, ennen kuin mikään menee pilalle. Kaupassa koetan järkeillä, etten ostaisi enempää kuin mitä pystyn syömään. Ruokahävikistä on ollut viime vuosina runsaasti keskustelua, ja se on hyvä. Rahaa säästyy, ruokaa ei tuoteta vaivalla hukkaan heitettäväksi, eikä ympäristöä kuormittavaa jätettä synny yhtä paljon, kun kaikki ostettu ruoka syödään.

Tarkistan säännöllisesti parasta ennen -päiväykset ja jääkaappini sisällön. Jos jokin uhkaa pilaantua, mietin myös, voinko pakastaa sen. Todella monia kasviksia, kuten paprikaa, porkkanaa, banaania ja kaalta voi säilyttää pakastimessa myöhempää käyttöä varten.

5. Tyhjien tölkkien ja pullojen keräily

Pidän usein mukanani jotain muovipussia siltä varalta, että esimerkiksi lenkillä käydessäni löydän tienreunasta aarteita eli tyhjiä tölkkejä ja pulloja. Pidän näin ympäristöä vähän siistimpänä, ja saan lisäksi kymmeniä euroja alennusta ruokaostoksistani vuodessa. Huuhtaisen tyhjät tölkit ja pullot kotona ja vien palautukseen, kunhan niitä on kertynyt iso muovipussillinen.

6. Pyykinpesu pesupähkinöillä

Käytän nykyään pyykinpesuun vain pesupähkinöitä. Niiden pinnalla on luontaisesti saponiinia, joka tehoaa likaan. Pähkinät annostellaan pellavaisen pesupussin sisään ja pussi laitetaan pyykin sekaan. Pesupähkinöitä saa Ruohonjuuresta ja muista luontaistuotekaupoista. Omalla kohdallani ne ovat olleet todella riittoisia; en ole tainnut ostaa niitä kuin kolmesti kahden tai kolmen vuoden aikana. Pähkinöitä voi uudelleenkäyttää jopa neljä kertaa, kunnes saponiini niiden pinnalta on haihtunut. Käytetyt pähkinät laitan biojätteisiin.

7. Deodorantin teko itse

Hyvästi myös muoviset dödöpurkit! PS Olen vegaani -Youtube-kanavan Minni on tehnyt mukavan videon, jossa hän opastaa tekemään deodoranttia itse. Raaka-aineita on kolme: kookosöljy, ruokasooda ja perunajauhot (+ halutessa hieman eteeristä öljyä tuoksuksi). Minulle tosi pieni määrä aamulla riittää pitämään hien hajun poissa koko päivän. Alussa sivelin sitä myös iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

8. Kuukupin käyttö

Ostin pari vuotta sitten Lunetten kuukupin, joka on palvellut hyvin. Sille soveltuva samanmerkkinen pesuneste on myös erittäin riittoisa – sitäkin olen ostanut tasan kerran. En juurikaan tarvitse kertakäyttöisiä pikkuhousunsuojia, mikä tekee kuukautisajasta huomattavasti mukavampaa ja helpompaa. Runsaan vuodon aikana kaipaan joskus kuitenkin vähän ekstrasuojaa. Onneksi Vuokkoset 100% Bio -suojat ovat biohajoavia! Niitä löysin Ekolosta.

9. Ekologisempi hammashuolto

Harjaan hampaani nykyään bambuvartisilla harjoilla. Pidän kuvassa näkyvästä Mable-merkkisestä harjasta, joka pysyy pystyssä ihan itse. Ostin sen Ruohonjuuresta. Bambusta tehty varsi on biohajoava. Harjakset ovat nylonia ja ne lajittelisin sekajätteisiin. Tätä kirjoittaessa selailin nettiä ja löysin F.E.T.E -merkkiset bambuhammasharjat, joiden harjaksetkin ovat bambua! Kyseinen tai vastaava tuote lähtee varmasti seuraavana testiin.

Hammastahnaksi valikoin vegaanisia, luonnonkosmeettisia laatuja, kuten kuvan Urtekram-tahna.

10. Käytettyjen vaatteiden ja tavaran suosiminen

Pidän kirppareilla kiertelystä. Annan mielelläni kodin käyttökelpoisille vaatteille ja tavaroille, jotka muuten joutuisivat hukkaan. Samalla säästän huomattavasti euroja. Kirpputoreilla teen usein uniikkeja löytöjä ja monesti myös aivan uudenveroisia. Kierrätän myös itselleni tarpeettomat, hyväkuntoiset tavarani kirpputoreilla.

Jos ostan vaatteita uutena, suosin mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti tuotettuja, laadukkaita sortteja.

Vihreilyä

Alkukesän maitohorsma- ja nokkossatoa
Alkukesän maitohorsma- ja nokkossatoa

Pyrin syömään joka lounaalla ja illallisella jotain vihreää, esimerkiksi pinaattia, erilaisia kaaleja, yrttejä, varsiselleriä tai herneitä. Vihreät kasvikset eivät pelkästään tee annoksesta mielestäni esteettisemmän kokonaisuuden, vaan sisältävät yleisesti ottaen runsaasti rautaa, kalsiumia, C- ja A-vitamiinia.

Kesä on otollista aikaa, kun voin kasvattaa ikkunalaudalla vihreitäni ja kerätä niitä lähiympäristöstä itse. Harrastan itsenäisesti villiyrttien keräämistä, tai niin kutsuttua hortoilua kolmatta vuotta ja se on kyllä mullistanut ympäristökuvani täysin jo nyt – kaikkialla kasvaa herkkua!

Nokkonen
Nokkonen

Jos valitsisin yhden yrtin, mitä keräisin, se olisi nokkonen. Se sisältää moninkertaisen määrän rautaa pinaattiin nähden. Nokkosta löytyy helposti metsäteiden varsilta ja lehtiä voi kerätä keväästä syksyyn. Nuorista nokkosista käytän alimpien lehtien yläpuolelta kaiken, ja vanhemmista ylimmät lehdet. Keruuseen olen varannut mukaan sakset ja hansikkaat poltinkarvoilta suojautumiseen. Keitän nokkosia nopeasti noin puoli minuuttia ja huuhtaisen kylmällä vedellä. Pakastan lehdet rasioihin tai kuivatan ne sanoma- tai leivinpaperin päällä muutaman päivän, kunnes ne ovat supistuneet pieniksi ja ovat täysin kuivat. Silppuan saksilla kuivat lehdet lasipurkkeihin. Kuivattu nokkossilppu sopii todella moneen ruokaan ja leivontaankin. Syön nuorta ryöpättyä nokkosta sellaisenaan ruoan kanssa tai vihersmoothiessa.

Viime syksynä keräsin runsaasti talteen nokkosen siemeniä. Leikkasin saksilla suoraan ämpäriin notkuvia siemennorkkoja (tämä oli minulle huomattavasti helpompaa, kuin niittää kasvi ja erikseen kotona erotella siemenet). Kuivatin niitä sanomalehtien päällä muutaman päivän. Eilistä & Paistoa -blogin postaus siementen keruusta on kattava. Siemenet ovat nokkosen ravintorikkain osa ja noin yksi teelusikka päivässä lienee riittävä annostus. Ripottelen siemeniä ruoan päälle tai sekoitan smoothieen.

Maitohorsma
Maitohorsma

Maitohorsmaa on miellyttävän helppo kerätä. Keväällä ja kesällä nuoria horsmanversoja olen poiminut sellaisenaan ja valmistant tankoparsan tapaan keittämällä tai höyryttämällä niitä hetken. Maku on hyvin mieto.
Horsman ylimpien lehtien seassa voi piillä yllättävä määrä ötököitä. Olen löytänyt latvustoista monen monta mustaa pientä kaveria. Latvan tarkistan poimintahetkellä tai jätän sikseen, jolloin hyönteisiä ei tartu yhtä paljon mukaan. Syön tuoreita huuhdeltuja lehtiä sellaisenaan, pakastan ja kuivatan. Myös kukat ovat syötäviä ja aion kokeilla niitä, kunhan puhkeavat.

Voikukan lehtiä olen huuhdellut ja syönyt sellaisenaan salaatissa. Maku muistuttaa mielestäni rucolaa, ja pidän siitä kovasti. Kitkerähköt kukinnot olen toistaiseksi mieluummin säästänyt mehiläisille ja muille mussukoille.

Piharatamoakin tarttuu silloin tällöin samalla reissulla mukaan, kun kerään horsman ja voikukan lehtiä. Pieniä lehtiä olen syönyt sellaisenaan.

Suolaheinää eli hierakoita on tullut napsittua pienestä pitäen, kun sitä on tullut vastaan pieninä ryppäinä. Ai että pidän sen mausta! Se on voimakas, mehukas ja kirpeähkö. Todella hyvä salaatissa tai ruoan lisäkkeenä sellaisenaan. Oksaalihapon takia suolaheinää ei suositella syötäväksi suurta määrää kerralla.

Ketunleipä
Ketunleipä

Apilamainen ketunleipä viihtyy varjoisilla paikoilla. Kuten suolaheinissä, ketunleivässä on myös oksaalihappoa. Ketunleipä on sellaisenaan sievä syötävä ruuan kuin ruuan päällä.

Tanssivat herneenversot
Tanssivat herneenversot

Chocochili-blogista löytyi näppärä ohje herneenversojen kasvatukseen. Laitoin multaa tyhjiin margariinirasioihin ja istutin kuivattuja herneitä riveittäin niihin. Versot kasvoivat hurjaa vauhtia ja olivat korkeita jo parissa viikossa. Noin 10 cm:n korkuisia versoja olen leikannut alimpien lehtien yläpuolelta, jolloin ne ovat lähteneet kasvamaan pian uudelleen. Versot ovat todella miellyttävän makuisia ja kauniita. Kastelen ja suihkuttelen niitä päivittäin sekä pidän niitä valoisalla ikkunalaudalla.

Herneenituja
Herneenituja

Kokeilin myös idättää herneitä. Liotin kuivattuja herneitä vedessä yön yli, huuhtelin ne aamulla ja laitoin purkin kuivauskaappiin ylösalaisin kuivumaan. Lasipurkin suulle laitoin palan harsoa kuminauhan avulla. Huuhtelin herneitä pari kertaa päivässä kahden tai kolmen päivän ajan, jolloin niihin oli kasvanut muutaman sentin mittainen häntä. Herneenidut, tai niitä päällystävät himmeät kalvot maistuivat melko kitkerille. Kalvon sai helposti irti. Smoothiessa niiden kitkeryys maistui läpi jopa banaanin kanssa sekoitettuna. Söin mieluummin ituja ihan sellaisenaan välipalana tai ruoan ohessa.

Annos
Tästä annoksesta löytyy kypsennettyjä maitohorsman versoja ja nokkosta sekä ketunleipää ja voikukan lehtiä.

Voimaa vähemmästä


Minimalismi kiehtoo minua.

Miten vähällä omaisuudella tulisin toimeen? Mitä muuta turhaa voisin karsia elämästäni?

Viime aikoina olen hiljalleen järjestellyt kämppääni uuteen uskoon. Otin julisteet ja muut kuvat pois seiniltä. Vein vaatteita kirpparille ja myyn videopelejä ja kirjoja pois. Aika paljon on saanut laittaa suoraan roskiin tai kierrätykseen. Säilytän herkästi joutavaa materiaa, joka ”saattaisi tulla tarpeeseen joskus” – kuten käytettyä joululahjapaperia ja -nauhoja, korttipakkoja joista puuttuu kortteja, huonokuntoisia kenkiä (miten ne voisi kierrättää?), tyhjiä pulloja ja purkkeja, vanhoja hammasharjoja, tyhjiä kirjekuoria, rikkinäisiä vaatteita, kankaanpaloja, vanhoja kalentereita…

Kenties ensimmäistä kertaa elämässäni siivoaminen tuntuu mielekkäältä. Tähän asti olen tainnut elää itselleni turhan suuren ärsykemäärän keskellä.

Tämä Asian Boss -kanavan video minimalistista elämää viettävästä Fumio Sasakista nostatti inspiraatiota:

Sasaki kertoo videolla, ettei hän kaipaa entistä pelaamisen ja juomisen täyteistä, siivotonta elämäntyyliään. Minimalismi sopineekin henkilöille, joilla on hankaluuksia pitää omaisuutensa järjestyksessä.

Tunnen käyväni parhaillaan läpi elämänmuutosta positiiviseen suuntaan. Kodin tavaroista irtipäästäminen on kuin mielen puhdistusta vanhasta ja tarpeettomasta.

Eikä tämä siis koske vain tavaraa, vaan yksinkertaistan ja vähennän joitain asioista. Esimerkiksi meikkaaminen ei enää kiinnosta yhtä paljon kuin ennen. Saati kynsien lakkaaminen. Monesti on mennyt viikko tai enemmän, ennen kuin olen ”muistanut” lakata. Sama lakan poiston kanssa. Pikkujuttu, mutta kai tällainen kertoo, ettei ehostamisella alkujaankaan ollut mitään väliä.

Innostuin ruuanlaitosta muutama vuosi sitten, ja käytin siihen kokemukseeni nähden tavattomasti vaivaa. Ruoka ja sen valmistus oli jatkuvasti mielessäni. Laitoin ruokakuvia Instagramiin jatkuvalla syötöllä. Ennen pitkää tämä kehittyi jonkin asteen pakkomielteeksi, ja usein ahdistuin loputtomien reseptien ja raaka-aineiden äärellä. Viimeisen vuoden aikana olen hellittänyt ruoan suhteen huomattavasti, ja alkanut syödä lähes joka aamu tuorepuuroa sekä valmistamaan vähän simppelimpää ruokaa päivällä. Nautin kasvisten omista mauista, ja on helppo kasata mieluisia kauden raaka-aineita lautaselle ja nauttia niistä ilman monimutkaisia mausteita tai kastikkeita, sen kummemmin miettimättä.

Ennen minulla oli jatkuvasti listalla mahdoton määrä eri sarjakuvia, videopelejä, leffoja, kirjoja sun muuta, jotka ”pitäisi” joskus kokea. Myös sellaisia, jotka tuntuivat työläiltä lähestyä. En saanut viihteestä milloinkaan oikeastaan tarpeekseni. Nyt olen onnekseni sisäistänyt, ettei kaikkea ehdi ikinä kuluttaa läpi – ja mikä tärkeämpää, ettei hyvänen aika tarvitsekaan. Videopelit eivät houkuta minua enää ollenkaan. Pelaamisesta on tullut minulle helposti niin addiktoivaa, etten sitä nautinnoksi kuvailisi.

Myöskään en jaksa olla kovin usein menossa ja vauhdissa. Aktiviteettien karsiminen on minusta ihanaa. Jos johonkin ei ole pakko mennä, miksi menisin? Etenkin, jos se tuottaa ahdistusta tai ei vedä pahemmin puoleensa.

Lepo, terveellinen ruoka, liikunta, rauha, luovuus, muutama hyvä ihmissuhde. Siinä on jo kelpo määrä asioita, joita vaalia.

Minimalismiin pyrkiminen ei rajoita minua. Se ruokkii luovuuttani ja lisää onnellisuuttani, kun keskityn enemmän itselleni aidosti merkityksellisiin asioihin.

Puhtaalta pöydältä

Hei ja tervetuloa uuteen blogiini!

Esittäydyn.

Olen 25-vuotias Oulussa asustava taiteilija. Alunperin olen kotoisin lähikunnasta Tyrnävältä, perunapeltojen maalta. Opiskelen visuaalista suunnittelua Oulun ammattikorkeakoulussa ja tarkoitus on valmistua medianomiksi vielä kuluvana vuonna.

Perehdyin sarjakuvan tekoon Limingan taidekoulussa 2013-2015. Olen pienestä saakka piirtänyt vaihtelevasti sarjakuvia ja yksittäisiä piirroksia. Minulla on ollut (tai on) sarjakuvablogi, mutta koen sen ylläpidon aika raskaaksi – mielessäni pyörii kymmenittäin aiheita, joista haluaisin kertoa, mutta energiaa uupuu toteuttaa kaikkea sarjakuvana. Olen lisäksi löytänyt uutta uteliaisuutta kirjoittamista ja runollisuutta kohtaan. Koin tarvetta luoda kanavan, jossa voin yhdistää mukavasti mielenkiinnon kohteeni, sekä ilmaista itseäni monipuolisesti. Tämä on aluevaltaus joka voi johtaa ties mihin! Taiteilu joka tapauksessa luultavasti tulee näkymään blogissani merkittävästi.

Elämäntavaltani olen vegaani – en syö enkä osta eläinperäisiä ainesosia sisältäviä tuotteita. Touhuilen eläinoikeusjärjestön paikallisessa alueosastossa.

Luonto on koti! Pyrin kunnioittamaan ympäristöä tekemällä mahdollisimman ekologisia valintoja arjessani. Kierrätän ja ostan kierrätettyä, matkustan mieluummin julkisella kulkuvälineellä maateitse, käytän ympäristöystävällisiä puhdistus- ja kosmetiikkatuotteita, ja niin edelleen.

Minua kiinnostaa terveys ja hyvinvointi laajasti, muun muassa ravitsemus. Joogaan, meditoin ja ammennan henkisyyttä. Rauha ja hiljaisuus ovat minulle tärkeitä.

Arvostan elämän yksinkertaisia iloja. Nautin metsässä samoilemisesta, ruokaostoksista (kyllä, tämä on minulle suurta hupia), laulamisesta yksikseni ja pienimuotoisesta kokkailusta.