Hiustenpesu oliiviöljysaippualla

Pesin pitkään hiukseni luomuruisjauhoja ja ruokasoodaa shampoona käyttäen, ja viimeistellen omenasiiderietikka-vesi-hoitoaineella (puhuin tästä aiemmassa postauksessani). Vaikka pesutulos on ollut hyvä, aloin kyllästyä ruisjauhoihin – jauhonmuruja kun pesun jälkeen varisee ympäriinsä. Pitkä ja huolellinen huuhtelu ei tuntunut milloinkaan riittävän kaiken jauhon poistamiseen.

Onnekseni silmiini osui Ruohonjuuri-lehden vinkki oliiviöljysaippuan käytöstä. Seuraavalla käynnilläni Ruohonjuureen ostin Oliva-merkkisen saippuan reilun kahden euron hintaan.

Pestyäni kyseisellä saippualla hiukseni nyt muutaman kerran, olen ollut varsin tyytyväinen lopputulokseen. Saippuaa olen hieronut suoraan hiuksiini, kunnes vaahtoa syntyy. Sitä vain tulee levittää tasaisesti joka kohtaan, muistutan itselleni. Kun olen huuhdellut saippuan pois, valutan ja levitän hiuksiini lasillisen vettä, jossa on noin ruokalusikallinen omenasiiderietikkaa.

Oliva-palasaippua on biohajoava, vegaaninen ja se sisältää oliiviöljyn lisäksi vain vettä ja mineraalisuolaa. Se puhdistaa hellävaraisesti ihon, kuivattamatta sitä. Haju on hyvin mieto. Taitaa jäädä minulla käyttöön pitemmäksi aikaa.

Oletko sinä kokeillut hiustenpesussa jotain tavanomaisen shampoon ja hoitoaineen sijasta?

10 kertaa ympäristöystävällisyyttä

Inspiroidun arjen pienten vihreämpien valintojen teosta ja siitä tunteesta, että voin vaikuttaa osaltani ympäristön hyvinvointiin. Esittelen 10 vakiintunutta tapaani elää hiukan ekologisemmin.

1. Hiusten pesu ruisjauhoilla, ruokasoodalla ja omenasiiderietikalla

Hyvästi muoviset, kalliit shampoo- ja hoitoaineputelit! Kiinnostuin jokunen vuosi sitten no poosta, eli hiustenpesusta ilman shampoota ja hoitoainetta.

Nykyään pesen pitkät hiukseni noin yhdellä ruokalusikallisella luomuruisjauhoa, johon sekoitan hyppysellisen ruokasoodaa ja vettä sopivan koostumuksen saamiseksi. Hoitoaineena toimii noin yksi teelusikka omenasiiderietikkaa lasilliseen vettä sekoitettuna. Annan sekä ”shampoon” että ”hoitoaineen” vaikuttaa muutaman minuutin, ja huuhtelen.
Hiukseni tuntuvat yhtä puhtailta ja raikkailta kuin shampoopesun jälkeen, ja 2-3 pesua viikossa riittää.
Tämä on erittäin edullista ja etenkin riittoisaa. Lisäksi minulla on turvallisempi olo, kun en levitä päähäni ainetta, jonka ainesosaluettelo on vaikeaselkoinen ja pitkä kuin nälkävuosi.
Saatan kirjoittaa aiheesta joskus erillisen postauksen.

2. Hevimuovipussien uudelleenkäyttö

En ole moneen vuoteen ottanut ruokakaupassa uutta muovipussia hedelmille ja vihanneksille, vaan sen sijaan pakkaan muutamin vanhan käytetyn pussin mukaan ostoksille kauppaan kuin kauppaan. Punnitsen kasvikset ja liimaan uuden tarran vanhan päälle (poikkeuksena Lidl). Tästä ei ole tullut mitään sanomista kassoilla. Pussit kestävät uudelleenkäyttöä vuosia. Kun ne ovat lopulta aivan rikki ja reikäisiä, lajittelen ne muovinkeräykseen. Kestopussit ovat toki oivallisia ja mukava käyttää, tosin maksavat hieman ylimääräistä ja niitä tarvitsee usein enemmän kuin yhden. Kauppakassit minulla on luonnollisesti myös omasta takaa mukana.

3. Muovin (ja kaiken muunkin) kierrätys

Ilahduin, kun Suomessa aloitettiin muovinkeräys. Joudun toistaiseksi viemään muovini kauemmas kierrätykseen täällä Oulussa, mutta on se mielestäni sen arvoista. Muoviroskaa kasaantuu minulla huomattavasti enemmän kuin sekajätettä. Tämän johdosta vien sekajätteet nykyisin aika harvoin, ehkä kolmen kuukauden välein. Lajittelen huolella myös kaiken muun kierrätettävän. Zero waste -ajattelu jätteiden minimoinnissa kiinnostaa ja siihen pyrkiminen olisi seuraava askel.

4. Ruokahävikin minimoiminen

Viime vuosina arvostukseni ruokaa kohtaan on noussut kohisten. Siksi suunnittelen nykyään ruoanlaittoni siten, että hyödynnän kaiken, ennen kuin mikään menee pilalle. Kaupassa koetan järkeillä, etten ostaisi enempää kuin mitä pystyn syömään. Ruokahävikistä on ollut viime vuosina runsaasti keskustelua, ja se on hyvä. Rahaa säästyy, ruokaa ei tuoteta vaivalla hukkaan heitettäväksi, eikä ympäristöä kuormittavaa jätettä synny yhtä paljon, kun kaikki ostettu ruoka syödään.

Tarkistan säännöllisesti parasta ennen -päiväykset ja jääkaappini sisällön. Jos jokin uhkaa pilaantua, mietin myös, voinko pakastaa sen. Todella monia kasviksia, kuten paprikaa, porkkanaa, banaania ja kaalta voi säilyttää pakastimessa myöhempää käyttöä varten.

5. Tyhjien tölkkien ja pullojen keräily

Pidän usein mukanani jotain muovipussia siltä varalta, että esimerkiksi lenkillä käydessäni löydän tienreunasta aarteita eli tyhjiä tölkkejä ja pulloja. Pidän näin ympäristöä vähän siistimpänä, ja saan lisäksi kymmeniä euroja alennusta ruokaostoksistani vuodessa. Huuhtaisen tyhjät tölkit ja pullot kotona ja vien palautukseen, kunhan niitä on kertynyt iso muovipussillinen.

6. Pyykinpesu pesupähkinöillä

Käytän nykyään pyykinpesuun vain pesupähkinöitä. Niiden pinnalla on luontaisesti saponiinia, joka tehoaa likaan. Pähkinät annostellaan pellavaisen pesupussin sisään ja pussi laitetaan pyykin sekaan. Pesupähkinöitä saa Ruohonjuuresta ja muista luontaistuotekaupoista. Omalla kohdallani ne ovat olleet todella riittoisia; en ole tainnut ostaa niitä kuin kolmesti kahden tai kolmen vuoden aikana. Pähkinöitä voi uudelleenkäyttää jopa neljä kertaa, kunnes saponiini niiden pinnalta on haihtunut. Käytetyt pähkinät laitan biojätteisiin.

7. Deodorantin teko itse

Hyvästi myös muoviset dödöpurkit! PS Olen vegaani -Youtube-kanavan Minni on tehnyt mukavan videon, jossa hän opastaa tekemään deodoranttia itse. Raaka-aineita on kolme: kookosöljy, ruokasooda ja perunajauhot (+ halutessa hieman eteeristä öljyä tuoksuksi). Minulle tosi pieni määrä aamulla riittää pitämään hien hajun poissa koko päivän. Alussa sivelin sitä myös iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

8. Kuukupin käyttö

Ostin pari vuotta sitten Lunetten kuukupin, joka on palvellut hyvin. Sille soveltuva samanmerkkinen pesuneste on myös erittäin riittoisa – sitäkin olen ostanut tasan kerran. En juurikaan tarvitse kertakäyttöisiä pikkuhousunsuojia, mikä tekee kuukautisajasta huomattavasti mukavampaa ja helpompaa. Runsaan vuodon aikana kaipaan joskus kuitenkin vähän ekstrasuojaa. Onneksi Vuokkoset 100% Bio -suojat ovat biohajoavia! Niitä löysin Ekolosta.

9. Ekologisempi hammashuolto

Harjaan hampaani nykyään bambuvartisilla harjoilla. Pidän kuvassa näkyvästä Mable-merkkisestä harjasta, joka pysyy pystyssä ihan itse. Ostin sen Ruohonjuuresta. Bambusta tehty varsi on biohajoava. Harjakset ovat nylonia ja ne lajittelisin sekajätteisiin. Tätä kirjoittaessa selailin nettiä ja löysin F.E.T.E -merkkiset bambuhammasharjat, joiden harjaksetkin ovat bambua! Kyseinen tai vastaava tuote lähtee varmasti seuraavana testiin.

Hammastahnaksi valikoin vegaanisia, luonnonkosmeettisia laatuja, kuten kuvan Urtekram-tahna.

10. Käytettyjen vaatteiden ja tavaran suosiminen

Pidän kirppareilla kiertelystä. Annan mielelläni kodin käyttökelpoisille vaatteille ja tavaroille, jotka muuten joutuisivat hukkaan. Samalla säästän huomattavasti euroja. Kirpputoreilla teen usein uniikkeja löytöjä ja monesti myös aivan uudenveroisia. Kierrätän myös itselleni tarpeettomat, hyväkuntoiset tavarani kirpputoreilla.

Jos ostan vaatteita uutena, suosin mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti tuotettuja, laadukkaita sortteja.

Vihreilyä

Alkukesän maitohorsma- ja nokkossatoa
Alkukesän maitohorsma- ja nokkossatoa

Pyrin syömään joka lounaalla ja illallisella jotain vihreää, esimerkiksi pinaattia, erilaisia kaaleja, yrttejä, varsiselleriä tai herneitä. Vihreät kasvikset eivät pelkästään tee annoksesta mielestäni esteettisemmän kokonaisuuden, vaan sisältävät yleisesti ottaen runsaasti rautaa, kalsiumia, C- ja A-vitamiinia.

Kesä on otollista aikaa, kun voin kasvattaa ikkunalaudalla vihreitäni ja kerätä niitä lähiympäristöstä itse. Harrastan itsenäisesti villiyrttien keräämistä, tai niin kutsuttua hortoilua kolmatta vuotta ja se on kyllä mullistanut ympäristökuvani täysin jo nyt – kaikkialla kasvaa herkkua!

Nokkonen
Nokkonen

Jos valitsisin yhden yrtin, mitä keräisin, se olisi nokkonen. Se sisältää moninkertaisen määrän rautaa pinaattiin nähden. Nokkosta löytyy helposti metsäteiden varsilta ja lehtiä voi kerätä keväästä syksyyn. Nuorista nokkosista käytän alimpien lehtien yläpuolelta kaiken, ja vanhemmista ylimmät lehdet. Keruuseen olen varannut mukaan sakset ja hansikkaat poltinkarvoilta suojautumiseen. Keitän nokkosia nopeasti noin puoli minuuttia ja huuhtaisen kylmällä vedellä. Pakastan lehdet rasioihin tai kuivatan ne sanoma- tai leivinpaperin päällä muutaman päivän, kunnes ne ovat supistuneet pieniksi ja ovat täysin kuivat. Silppuan saksilla kuivat lehdet lasipurkkeihin. Kuivattu nokkossilppu sopii todella moneen ruokaan ja leivontaankin. Syön nuorta ryöpättyä nokkosta sellaisenaan ruoan kanssa tai vihersmoothiessa.

Viime syksynä keräsin runsaasti talteen nokkosen siemeniä. Leikkasin saksilla suoraan ämpäriin notkuvia siemennorkkoja (tämä oli minulle huomattavasti helpompaa, kuin niittää kasvi ja erikseen kotona erotella siemenet). Kuivatin niitä sanomalehtien päällä muutaman päivän. Eilistä & Paistoa -blogin postaus siementen keruusta on kattava. Siemenet ovat nokkosen ravintorikkain osa ja noin yksi teelusikka päivässä lienee riittävä annostus. Ripottelen siemeniä ruoan päälle tai sekoitan smoothieen.

Maitohorsma
Maitohorsma

Maitohorsmaa on miellyttävän helppo kerätä. Keväällä ja kesällä nuoria horsmanversoja olen poiminut sellaisenaan ja valmistant tankoparsan tapaan keittämällä tai höyryttämällä niitä hetken. Maku on hyvin mieto.
Horsman ylimpien lehtien seassa voi piillä yllättävä määrä ötököitä. Olen löytänyt latvustoista monen monta mustaa pientä kaveria. Latvan tarkistan poimintahetkellä tai jätän sikseen, jolloin hyönteisiä ei tartu yhtä paljon mukaan. Syön tuoreita huuhdeltuja lehtiä sellaisenaan, pakastan ja kuivatan. Myös kukat ovat syötäviä ja aion kokeilla niitä, kunhan puhkeavat.

Voikukan lehtiä olen huuhdellut ja syönyt sellaisenaan salaatissa. Maku muistuttaa mielestäni rucolaa, ja pidän siitä kovasti. Kitkerähköt kukinnot olen toistaiseksi mieluummin säästänyt mehiläisille ja muille mussukoille.

Piharatamoakin tarttuu silloin tällöin samalla reissulla mukaan, kun kerään horsman ja voikukan lehtiä. Pieniä lehtiä olen syönyt sellaisenaan.

Suolaheinää eli hierakoita on tullut napsittua pienestä pitäen, kun sitä on tullut vastaan pieninä ryppäinä. Ai että pidän sen mausta! Se on voimakas, mehukas ja kirpeähkö. Todella hyvä salaatissa tai ruoan lisäkkeenä sellaisenaan. Oksaalihapon takia suolaheinää ei suositella syötäväksi suurta määrää kerralla.

Ketunleipä
Ketunleipä

Apilamainen ketunleipä viihtyy varjoisilla paikoilla. Kuten suolaheinissä, ketunleivässä on myös oksaalihappoa. Ketunleipä on sellaisenaan sievä syötävä ruuan kuin ruuan päällä.

Tanssivat herneenversot
Tanssivat herneenversot

Chocochili-blogista löytyi näppärä ohje herneenversojen kasvatukseen. Laitoin multaa tyhjiin margariinirasioihin ja istutin kuivattuja herneitä riveittäin niihin. Versot kasvoivat hurjaa vauhtia ja olivat korkeita jo parissa viikossa. Noin 10 cm:n korkuisia versoja olen leikannut alimpien lehtien yläpuolelta, jolloin ne ovat lähteneet kasvamaan pian uudelleen. Versot ovat todella miellyttävän makuisia ja kauniita. Kastelen ja suihkuttelen niitä päivittäin sekä pidän niitä valoisalla ikkunalaudalla.

Herneenituja
Herneenituja

Kokeilin myös idättää herneitä. Liotin kuivattuja herneitä vedessä yön yli, huuhtelin ne aamulla ja laitoin purkin kuivauskaappiin ylösalaisin kuivumaan. Lasipurkin suulle laitoin palan harsoa kuminauhan avulla. Huuhtelin herneitä pari kertaa päivässä kahden tai kolmen päivän ajan, jolloin niihin oli kasvanut muutaman sentin mittainen häntä. Herneenidut, tai niitä päällystävät himmeät kalvot maistuivat melko kitkerille. Kalvon sai helposti irti. Smoothiessa niiden kitkeryys maistui läpi jopa banaanin kanssa sekoitettuna. Söin mieluummin ituja ihan sellaisenaan välipalana tai ruoan ohessa.

Annos
Tästä annoksesta löytyy kypsennettyjä maitohorsman versoja ja nokkosta sekä ketunleipää ja voikukan lehtiä.