Lukkojen tunnustelua

Sain heinäkuun ajaksi mahdollisuuden kuunnella Storytelistä äänikirjoja veloituksetta. Tartuin tuumasta toimeen ja samalla otin viimein käyttöön viime jouluna lahjaksi saamani langattomat kuulokkeet.
En ollut aikaisemmin kuunnellut äänikirjoja, ja olin aika haltioissani lähtiessäni pitkälle kävelylenkille, kun samalla pystyin vaivatta nauttimaan kirjasta!

Ensimmäisenä kuunteluun lähti Kimmo Takasen Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta -kirja, joka on julkaistu alun perin vuonna 2011. Olen tehnyt tunnelukkotestin netissä pari kertaa, mutten ollut syventynyt niihin sen kummemmin. Testitulokseksi sain aikoinaan neljä erittäin vahvaa tunnelukkoa, yhden vahvan ja joitain keskivahvoja. Testi on suuntaa antava, eikä kerro koko totuutta. Kirjaa olin katsellut kiinnostuneena kaupoissa jo pitkään, joten ei ollut vaikea keksiä kuunneltavaa. Kirja on mainion selkeä, johdonmukainen ja opettavainen paketti, jonka kuuntelin noin viikossa! Aku Laitinen lukee kirjan kannesta kanteen ihanan rauhoittavalla ja neutraalilla äänellään.

Tunnelukot ovat lapsuudessa opittuja tapoja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä eri tilanteissa. Ne ovat pienten ihmisten keinoja selvitä olosuhteissa, joissa heidän tarpeensa eivät tyydyty. Lapsissa ja tunnelukoissa ei ole mitään vikaa. Vanhemmalla iällä tunnelukot kuitenkin tuottavat ongelmia, sillä silloin eletään aivan toisenlaisessa maailmassa, jossa lapsuuden selviytymiskeinot eivät olekaan enää yhtä palvelevia. Ydinuskomukset ja -ohjelmoinnit syntyvät lapsuudessa, paljolti alitajuisesti. Niitä ladataan vanhemmilta, sukulaisilta, hoitajilta ja muilta ihmisiltä, jotka ovat lapsuudessa läsnä. Ja nämä ympäröivät ihmiset ovat tarranneet omiinsa omilta läheisiltään lapsena. Kyseessä on ketjureaktio, joka on kuitenkin mahdollista katkaista. Tunnelukkoja esitellään 18 erilaista ja kirjassa selvitellään, millaisissa olosuhteissa mitkäkin tunnelukot saavat alkunsa. Siinä kerrotaan lukkojen kompensoinnista, eli käytöksestä jolla piilotellaan lukkoja. Myös moodeja, eli kullakin hetkellä vallitsevia mielentiloja käydään läpi. Lukkojen avaamisen tueksi tarjotaan mielikuvaharjoituksia. Vielä syvemmin lukkojen avaamiseen paneudutaan kirjan jatko-osassa Murra tunnelukkosi: Työstä tunteet, toimi toisin, jota kuuntelen parhaillaan.

Tiedostin jo aiemmin, että testistä esille nousseet tunnelukot kuvastivat ajatuksiani ja tuntemuksiani osuvasti. Vahvoja lukkojani sekä tulosten että kirjan perusteella ovat ainakin emotionaalinen estyneisyys, alistuminen, vajavuus ja ulkopuolisuus. Niistä kuuleminen tekee hyvää, sillä se helpottaa niiden ymmärtämistä ja avaamista. Kirjan myötä tunnistin itsessäni myös joitain sellaisia lukkoja, joita en arvellut omaavani. Kirja siis sekä valaisi tarkemmin omia tunnelukkojani että auttoi ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Laajentunut myötätunto onkin todellinen aarre.

Esimerkiksi vajavuuden tunnelukko on ilmentynyt minulla syvänä häpeän tunteena, joka ulottuu aina olemukseeni saakka. Sellaisena häpeänä, joka on mitätöinyt arvoani ja muiden arvostusta itseäni kohtaan. On ollut hankala uskoa, että joku todella välittäisi tai sanoisi aidosti positiivista palautetta, ja sitä kautta olen myös herkistynyt kritiikille. Häpeää olen peitellyt välttelemällä katseita, piilottamalla virheitäni ja tarpeitani sekä pyrkimällä vaikuttamaan virheettömältä. Asettumalla toisten yläpuolelle olen saattanut tuntea oloni paremmaksi.

Emotionaalinen estyneisyys taas on sitä, etten ole kyennyt ilmaisemaan spontaanisti aitoja tunteitani, oli se sitten iloa, surua, suuttumusta tai mitä hyvänsä. Olen pyrkinyt olemaan hillitty ja välttämään tilanteita, joissa tunteita saattaisi nousta esille. Ikään kuin tunteellisuus olisi jotain häpeällistä, joka täytyy piilottaa. Minulla on diagnosoitu joitain vuosia sitten estynyt persoonallisuushäiriö tosin se ei tarkoita, että mihinkään tunnelukkoon liittyisi välttämättä mielenterveydellistä häiriötä. Viime aikoina olen onneksi huomannut, että lukkojen avautumisprosessi on lähtenyt hiljalleen käyntiin.

Kirjassa puhutaan paljon sisäisestä lapsesta ja tämän kanssa kommunikoinnista. Aikuisessa elää yhä se sama lapsi, joka hän oli pienenä. Kun lapsuudessa hankalien kokemuksien kautta tarpeet eivät tyydyttyneet, nämä ikävät tuntemukset jatkavat elämäänsä aikuisessa. Vaikkakin ison osan ajasta ne voivat olla piilossa, joskus ne putkahtavat esiin tietoisuuteen enemmän tai vähemmän voimakkaasti. On tärkeää olla aidosti läsnä ja lempeä tälle sisäiselle lapselle, ja puhutella tätä kuin olisi itse se vastuullinen ja lapsen tarpeet huomioon ottava vanhempi, jota lapsi tarvitsi.

Voin suositella kirjaan tutustumista kaikille, jotka ovat avoimia ja valmiita tekemään tuttavuutta tunnelukkoihin. Sisältö ei ole välttämättä aina helppoa ottaa vastaan, eikä tarvitsekaan olla. Jos tunnelukot lukiessa aktivoituvat, voi tietoisesti vain tarkkailla millaisia ajatuksia ja tuntemuksia herää, tuomitsematta ja analysoimatta. Kirja voi olla arvokas lukukokemus, josta on hyötyä loppuelämäksi.

Voimaa vähemmästä


Minimalismi kiehtoo minua.

Miten vähällä omaisuudella tulisin toimeen? Mitä muuta turhaa voisin karsia elämästäni?

Viime aikoina olen hiljalleen järjestellyt kämppääni uuteen uskoon. Otin julisteet ja muut kuvat pois seiniltä. Vein vaatteita kirpparille ja myyn videopelejä ja kirjoja pois. Aika paljon on saanut laittaa suoraan roskiin tai kierrätykseen. Säilytän herkästi joutavaa materiaa, joka ”saattaisi tulla tarpeeseen joskus” – kuten käytettyä joululahjapaperia ja -nauhoja, korttipakkoja joista puuttuu kortteja, huonokuntoisia kenkiä (miten ne voisi kierrättää?), tyhjiä pulloja ja purkkeja, vanhoja hammasharjoja, tyhjiä kirjekuoria, rikkinäisiä vaatteita, kankaanpaloja, vanhoja kalentereita…

Kenties ensimmäistä kertaa elämässäni siivoaminen tuntuu mielekkäältä. Tähän asti olen tainnut elää itselleni turhan suuren ärsykemäärän keskellä.

Tämä Asian Boss -kanavan video minimalistista elämää viettävästä Fumio Sasakista nostatti inspiraatiota:

Sasaki kertoo videolla, ettei hän kaipaa entistä pelaamisen ja juomisen täyteistä, siivotonta elämäntyyliään. Minimalismi sopineekin henkilöille, joilla on hankaluuksia pitää omaisuutensa järjestyksessä.

Tunnen käyväni parhaillaan läpi elämänmuutosta positiiviseen suuntaan. Kodin tavaroista irtipäästäminen on kuin mielen puhdistusta vanhasta ja tarpeettomasta.

Eikä tämä siis koske vain tavaraa, vaan yksinkertaistan ja vähennän joitain asioista. Esimerkiksi meikkaaminen ei enää kiinnosta yhtä paljon kuin ennen. Saati kynsien lakkaaminen. Monesti on mennyt viikko tai enemmän, ennen kuin olen ”muistanut” lakata. Sama lakan poiston kanssa. Pikkujuttu, mutta kai tällainen kertoo, ettei ehostamisella alkujaankaan ollut mitään väliä.

Innostuin ruuanlaitosta muutama vuosi sitten, ja käytin siihen kokemukseeni nähden tavattomasti vaivaa. Ruoka ja sen valmistus oli jatkuvasti mielessäni. Laitoin ruokakuvia Instagramiin jatkuvalla syötöllä. Ennen pitkää tämä kehittyi jonkin asteen pakkomielteeksi, ja usein ahdistuin loputtomien reseptien ja raaka-aineiden äärellä. Viimeisen vuoden aikana olen hellittänyt ruoan suhteen huomattavasti, ja alkanut syödä lähes joka aamu tuorepuuroa sekä valmistamaan vähän simppelimpää ruokaa päivällä. Nautin kasvisten omista mauista, ja on helppo kasata mieluisia kauden raaka-aineita lautaselle ja nauttia niistä ilman monimutkaisia mausteita tai kastikkeita, sen kummemmin miettimättä.

Ennen minulla oli jatkuvasti listalla mahdoton määrä eri sarjakuvia, videopelejä, leffoja, kirjoja sun muuta, jotka ”pitäisi” joskus kokea. Myös sellaisia, jotka tuntuivat työläiltä lähestyä. En saanut viihteestä milloinkaan oikeastaan tarpeekseni. Nyt olen onnekseni sisäistänyt, ettei kaikkea ehdi ikinä kuluttaa läpi – ja mikä tärkeämpää, ettei hyvänen aika tarvitsekaan. Videopelit eivät houkuta minua enää ollenkaan. Pelaamisesta on tullut minulle helposti niin addiktoivaa, etten sitä nautinnoksi kuvailisi.

Myöskään en jaksa olla kovin usein menossa ja vauhdissa. Aktiviteettien karsiminen on minusta ihanaa. Jos johonkin ei ole pakko mennä, miksi menisin? Etenkin, jos se tuottaa ahdistusta tai ei vedä pahemmin puoleensa.

Lepo, terveellinen ruoka, liikunta, rauha, luovuus, muutama hyvä ihmissuhde. Siinä on jo kelpo määrä asioita, joita vaalia.

Minimalismiin pyrkiminen ei rajoita minua. Se ruokkii luovuuttani ja lisää onnellisuuttani, kun keskityn enemmän itselleni aidosti merkityksellisiin asioihin.