Lukkojen tunnustelua

Sain heinäkuun ajaksi mahdollisuuden kuunnella Storytelistä äänikirjoja veloituksetta. Tartuin tuumasta toimeen ja samalla otin viimein käyttöön viime jouluna lahjaksi saamani langattomat kuulokkeet.
En ollut aikaisemmin kuunnellut äänikirjoja, ja olin aika haltioissani lähtiessäni pitkälle kävelylenkille, kun samalla pystyin vaivatta nauttimaan kirjasta!

Ensimmäisenä kuunteluun lähti Kimmo Takasen Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta -kirja, joka on julkaistu alun perin vuonna 2011. Olen tehnyt tunnelukkotestin netissä pari kertaa, mutten ollut syventynyt niihin sen kummemmin. Testitulokseksi sain aikoinaan neljä erittäin vahvaa tunnelukkoa, yhden vahvan ja joitain keskivahvoja. Testi on suuntaa antava, eikä kerro koko totuutta. Kirjaa olin katsellut kiinnostuneena kaupoissa jo pitkään, joten ei ollut vaikea keksiä kuunneltavaa. Kirja on mainion selkeä, johdonmukainen ja opettavainen paketti, jonka kuuntelin noin viikossa! Aku Laitinen lukee kirjan kannesta kanteen ihanan rauhoittavalla ja neutraalilla äänellään.

Tunnelukot ovat lapsuudessa opittuja tapoja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä eri tilanteissa. Ne ovat pienten ihmisten keinoja selvitä olosuhteissa, joissa heidän tarpeensa eivät tyydyty. Lapsissa ja tunnelukoissa ei ole mitään vikaa. Vanhemmalla iällä tunnelukot kuitenkin tuottavat ongelmia, sillä silloin eletään aivan toisenlaisessa maailmassa, jossa lapsuuden selviytymiskeinot eivät olekaan enää yhtä palvelevia. Ydinuskomukset ja -ohjelmoinnit syntyvät lapsuudessa, paljolti alitajuisesti. Niitä ladataan vanhemmilta, sukulaisilta, hoitajilta ja muilta ihmisiltä, jotka ovat lapsuudessa läsnä. Ja nämä ympäröivät ihmiset ovat tarranneet omiinsa omilta läheisiltään lapsena. Kyseessä on ketjureaktio, joka on kuitenkin mahdollista katkaista. Tunnelukkoja esitellään 18 erilaista ja kirjassa selvitellään, millaisissa olosuhteissa mitkäkin tunnelukot saavat alkunsa. Siinä kerrotaan lukkojen kompensoinnista, eli käytöksestä jolla piilotellaan lukkoja. Myös moodeja, eli kullakin hetkellä vallitsevia mielentiloja käydään läpi. Lukkojen avaamisen tueksi tarjotaan mielikuvaharjoituksia. Vielä syvemmin lukkojen avaamiseen paneudutaan kirjan jatko-osassa Murra tunnelukkosi: Työstä tunteet, toimi toisin, jota kuuntelen parhaillaan.

Tiedostin jo aiemmin, että testistä esille nousseet tunnelukot kuvastivat ajatuksiani ja tuntemuksiani osuvasti. Vahvoja lukkojani sekä tulosten että kirjan perusteella ovat ainakin emotionaalinen estyneisyys, alistuminen, vajavuus ja ulkopuolisuus. Niistä kuuleminen tekee hyvää, sillä se helpottaa niiden ymmärtämistä ja avaamista. Kirjan myötä tunnistin itsessäni myös joitain sellaisia lukkoja, joita en arvellut omaavani. Kirja siis sekä valaisi tarkemmin omia tunnelukkojani että auttoi ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Laajentunut myötätunto onkin todellinen aarre.

Esimerkiksi vajavuuden tunnelukko on ilmentynyt minulla syvänä häpeän tunteena, joka ulottuu aina olemukseeni saakka. Sellaisena häpeänä, joka on mitätöinyt arvoani ja muiden arvostusta itseäni kohtaan. On ollut hankala uskoa, että joku todella välittäisi tai sanoisi aidosti positiivista palautetta, ja sitä kautta olen myös herkistynyt kritiikille. Häpeää olen peitellyt välttelemällä katseita, piilottamalla virheitäni ja tarpeitani sekä pyrkimällä vaikuttamaan virheettömältä. Asettumalla toisten yläpuolelle olen saattanut tuntea oloni paremmaksi.

Emotionaalinen estyneisyys taas on sitä, etten ole kyennyt ilmaisemaan spontaanisti aitoja tunteitani, oli se sitten iloa, surua, suuttumusta tai mitä hyvänsä. Olen pyrkinyt olemaan hillitty ja välttämään tilanteita, joissa tunteita saattaisi nousta esille. Ikään kuin tunteellisuus olisi jotain häpeällistä, joka täytyy piilottaa. Minulla on diagnosoitu joitain vuosia sitten estynyt persoonallisuushäiriö tosin se ei tarkoita, että mihinkään tunnelukkoon liittyisi välttämättä mielenterveydellistä häiriötä. Viime aikoina olen onneksi huomannut, että lukkojen avautumisprosessi on lähtenyt hiljalleen käyntiin.

Kirjassa puhutaan paljon sisäisestä lapsesta ja tämän kanssa kommunikoinnista. Aikuisessa elää yhä se sama lapsi, joka hän oli pienenä. Kun lapsuudessa hankalien kokemuksien kautta tarpeet eivät tyydyttyneet, nämä ikävät tuntemukset jatkavat elämäänsä aikuisessa. Vaikkakin ison osan ajasta ne voivat olla piilossa, joskus ne putkahtavat esiin tietoisuuteen enemmän tai vähemmän voimakkaasti. On tärkeää olla aidosti läsnä ja lempeä tälle sisäiselle lapselle, ja puhutella tätä kuin olisi itse se vastuullinen ja lapsen tarpeet huomioon ottava vanhempi, jota lapsi tarvitsi.

Voin suositella kirjaan tutustumista kaikille, jotka ovat avoimia ja valmiita tekemään tuttavuutta tunnelukkoihin. Sisältö ei ole välttämättä aina helppoa ottaa vastaan, eikä tarvitsekaan olla. Jos tunnelukot lukiessa aktivoituvat, voi tietoisesti vain tarkkailla millaisia ajatuksia ja tuntemuksia herää, tuomitsematta ja analysoimatta. Kirja voi olla arvokas lukukokemus, josta on hyötyä loppuelämäksi.