Vihreilyä

Alkukesän maitohorsma- ja nokkossatoa
Alkukesän maitohorsma- ja nokkossatoa

Pyrin syömään joka lounaalla ja illallisella jotain vihreää, esimerkiksi pinaattia, erilaisia kaaleja, yrttejä, varsiselleriä tai herneitä. Vihreät kasvikset eivät pelkästään tee annoksesta mielestäni esteettisemmän kokonaisuuden, vaan sisältävät yleisesti ottaen runsaasti rautaa, kalsiumia, C- ja A-vitamiinia.

Kesä on otollista aikaa, kun voin kasvattaa ikkunalaudalla vihreitäni ja kerätä niitä lähiympäristöstä itse. Harrastan itsenäisesti villiyrttien keräämistä, tai niin kutsuttua hortoilua kolmatta vuotta ja se on kyllä mullistanut ympäristökuvani täysin jo nyt – kaikkialla kasvaa herkkua!

Nokkonen
Nokkonen

Jos valitsisin yhden yrtin, mitä keräisin, se olisi nokkonen. Se sisältää moninkertaisen määrän rautaa pinaattiin nähden. Nokkosta löytyy helposti metsäteiden varsilta ja lehtiä voi kerätä keväästä syksyyn. Nuorista nokkosista käytän alimpien lehtien yläpuolelta kaiken, ja vanhemmista ylimmät lehdet. Keruuseen olen varannut mukaan sakset ja hansikkaat poltinkarvoilta suojautumiseen. Keitän nokkosia nopeasti noin puoli minuuttia ja huuhtaisen kylmällä vedellä. Pakastan lehdet rasioihin tai kuivatan ne sanoma- tai leivinpaperin päällä muutaman päivän, kunnes ne ovat supistuneet pieniksi ja ovat täysin kuivat. Silppuan saksilla kuivat lehdet lasipurkkeihin. Kuivattu nokkossilppu sopii todella moneen ruokaan ja leivontaankin. Syön nuorta ryöpättyä nokkosta sellaisenaan ruoan kanssa tai vihersmoothiessa.

Viime syksynä keräsin runsaasti talteen nokkosen siemeniä. Leikkasin saksilla suoraan ämpäriin notkuvia siemennorkkoja (tämä oli minulle huomattavasti helpompaa, kuin niittää kasvi ja erikseen kotona erotella siemenet). Kuivatin niitä sanomalehtien päällä muutaman päivän. Eilistä & Paistoa -blogin postaus siementen keruusta on kattava. Siemenet ovat nokkosen ravintorikkain osa ja noin yksi teelusikka päivässä lienee riittävä annostus. Ripottelen siemeniä ruoan päälle tai sekoitan smoothieen.

Maitohorsma
Maitohorsma

Maitohorsmaa on miellyttävän helppo kerätä. Keväällä ja kesällä nuoria horsmanversoja olen poiminut sellaisenaan ja valmistant tankoparsan tapaan keittämällä tai höyryttämällä niitä hetken. Maku on hyvin mieto.
Horsman ylimpien lehtien seassa voi piillä yllättävä määrä ötököitä. Olen löytänyt latvustoista monen monta mustaa pientä kaveria. Latvan tarkistan poimintahetkellä tai jätän sikseen, jolloin hyönteisiä ei tartu yhtä paljon mukaan. Syön tuoreita huuhdeltuja lehtiä sellaisenaan, pakastan ja kuivatan. Myös kukat ovat syötäviä ja aion kokeilla niitä, kunhan puhkeavat.

Voikukan lehtiä olen huuhdellut ja syönyt sellaisenaan salaatissa. Maku muistuttaa mielestäni rucolaa, ja pidän siitä kovasti. Kitkerähköt kukinnot olen toistaiseksi mieluummin säästänyt mehiläisille ja muille mussukoille.

Piharatamoakin tarttuu silloin tällöin samalla reissulla mukaan, kun kerään horsman ja voikukan lehtiä. Pieniä lehtiä olen syönyt sellaisenaan.

Suolaheinää eli hierakoita on tullut napsittua pienestä pitäen, kun sitä on tullut vastaan pieninä ryppäinä. Ai että pidän sen mausta! Se on voimakas, mehukas ja kirpeähkö. Todella hyvä salaatissa tai ruoan lisäkkeenä sellaisenaan. Oksaalihapon takia suolaheinää ei suositella syötäväksi suurta määrää kerralla.

Ketunleipä
Ketunleipä

Apilamainen ketunleipä viihtyy varjoisilla paikoilla. Kuten suolaheinissä, ketunleivässä on myös oksaalihappoa. Ketunleipä on sellaisenaan sievä syötävä ruuan kuin ruuan päällä.

Tanssivat herneenversot
Tanssivat herneenversot

Chocochili-blogista löytyi näppärä ohje herneenversojen kasvatukseen. Laitoin multaa tyhjiin margariinirasioihin ja istutin kuivattuja herneitä riveittäin niihin. Versot kasvoivat hurjaa vauhtia ja olivat korkeita jo parissa viikossa. Noin 10 cm:n korkuisia versoja olen leikannut alimpien lehtien yläpuolelta, jolloin ne ovat lähteneet kasvamaan pian uudelleen. Versot ovat todella miellyttävän makuisia ja kauniita. Kastelen ja suihkuttelen niitä päivittäin sekä pidän niitä valoisalla ikkunalaudalla.

Herneenituja
Herneenituja

Kokeilin myös idättää herneitä. Liotin kuivattuja herneitä vedessä yön yli, huuhtelin ne aamulla ja laitoin purkin kuivauskaappiin ylösalaisin kuivumaan. Lasipurkin suulle laitoin palan harsoa kuminauhan avulla. Huuhtelin herneitä pari kertaa päivässä kahden tai kolmen päivän ajan, jolloin niihin oli kasvanut muutaman sentin mittainen häntä. Herneenidut, tai niitä päällystävät himmeät kalvot maistuivat melko kitkerille. Kalvon sai helposti irti. Smoothiessa niiden kitkeryys maistui läpi jopa banaanin kanssa sekoitettuna. Söin mieluummin ituja ihan sellaisenaan välipalana tai ruoan ohessa.

Annos
Tästä annoksesta löytyy kypsennettyjä maitohorsman versoja ja nokkosta sekä ketunleipää ja voikukan lehtiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *