Voimaa vähemmästä


Minimalismi kiehtoo minua.

Miten vähällä omaisuudella tulisin toimeen? Mitä muuta turhaa voisin karsia elämästäni?

Viime aikoina olen hiljalleen järjestellyt kämppääni uuteen uskoon. Otin julisteet ja muut kuvat pois seiniltä. Vein vaatteita kirpparille ja myyn videopelejä ja kirjoja pois. Aika paljon on saanut laittaa suoraan roskiin tai kierrätykseen. Säilytän herkästi joutavaa materiaa, joka ”saattaisi tulla tarpeeseen joskus” – kuten käytettyä joululahjapaperia ja -nauhoja, korttipakkoja joista puuttuu kortteja, huonokuntoisia kenkiä (miten ne voisi kierrättää?), tyhjiä pulloja ja purkkeja, vanhoja hammasharjoja, tyhjiä kirjekuoria, rikkinäisiä vaatteita, kankaanpaloja, vanhoja kalentereita…

Kenties ensimmäistä kertaa elämässäni siivoaminen tuntuu mielekkäältä. Tähän asti olen tainnut elää itselleni turhan suuren ärsykemäärän keskellä.

Tämä Asian Boss -kanavan video minimalistista elämää viettävästä Fumio Sasakista nostatti inspiraatiota:

Sasaki kertoo videolla, ettei hän kaipaa entistä pelaamisen ja juomisen täyteistä, siivotonta elämäntyyliään. Minimalismi sopineekin henkilöille, joilla on hankaluuksia pitää omaisuutensa järjestyksessä.

Tunnen käyväni parhaillaan läpi elämänmuutosta positiiviseen suuntaan. Kodin tavaroista irtipäästäminen on kuin mielen puhdistusta vanhasta ja tarpeettomasta.

Eikä tämä siis koske vain tavaraa, vaan yksinkertaistan ja vähennän joitain asioista. Esimerkiksi meikkaaminen ei enää kiinnosta yhtä paljon kuin ennen. Saati kynsien lakkaaminen. Monesti on mennyt viikko tai enemmän, ennen kuin olen ”muistanut” lakata. Sama lakan poiston kanssa. Pikkujuttu, mutta kai tällainen kertoo, ettei ehostamisella alkujaankaan ollut mitään väliä.

Innostuin ruuanlaitosta muutama vuosi sitten, ja käytin siihen kokemukseeni nähden tavattomasti vaivaa. Ruoka ja sen valmistus oli jatkuvasti mielessäni. Laitoin ruokakuvia Instagramiin jatkuvalla syötöllä. Ennen pitkää tämä kehittyi jonkin asteen pakkomielteeksi, ja usein ahdistuin loputtomien reseptien ja raaka-aineiden äärellä. Viimeisen vuoden aikana olen hellittänyt ruoan suhteen huomattavasti, ja alkanut syödä lähes joka aamu tuorepuuroa sekä valmistamaan vähän simppelimpää ruokaa päivällä. Nautin kasvisten omista mauista, ja on helppo kasata mieluisia kauden raaka-aineita lautaselle ja nauttia niistä ilman monimutkaisia mausteita tai kastikkeita, sen kummemmin miettimättä.

Ennen minulla oli jatkuvasti listalla mahdoton määrä eri sarjakuvia, videopelejä, leffoja, kirjoja sun muuta, jotka ”pitäisi” joskus kokea. Myös sellaisia, jotka tuntuivat työläiltä lähestyä. En saanut viihteestä milloinkaan oikeastaan tarpeekseni. Nyt olen onnekseni sisäistänyt, ettei kaikkea ehdi ikinä kuluttaa läpi – ja mikä tärkeämpää, ettei hyvänen aika tarvitsekaan. Videopelit eivät houkuta minua enää ollenkaan. Pelaamisesta on tullut minulle helposti niin addiktoivaa, etten sitä nautinnoksi kuvailisi.

Myöskään en jaksa olla kovin usein menossa ja vauhdissa. Aktiviteettien karsiminen on minusta ihanaa. Jos johonkin ei ole pakko mennä, miksi menisin? Etenkin, jos se tuottaa ahdistusta tai ei vedä pahemmin puoleensa.

Lepo, terveellinen ruoka, liikunta, rauha, luovuus, muutama hyvä ihmissuhde. Siinä on jo kelpo määrä asioita, joita vaalia.

Minimalismiin pyrkiminen ei rajoita minua. Se ruokkii luovuuttani ja lisää onnellisuuttani, kun keskityn enemmän itselleni aidosti merkityksellisiin asioihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *